Tällaiset tyypit pääsevät lääketieteelliseen
Tällaiset tyypit pääsevät lääketieteelliseen
Olet varmasti kuullut niistä tyypeistä, joilla on yo-todistuksessa pelkkiä älliä, jotka hakevat suoraa lukiosta lääkikseen ja pääsevät ekalla hakukerralla sisään. Niistä menestyjistä, joille kaikki on helppoa, ja lääketieteelliseen pyrkiminen on itsestäänselvyys. Se on heidän kohtalonsa.
Ja hupskeikkaa, hyväksymiskirje tipahti postiluukusta sisään!
Saatat kuitenkin rajata itsesi näiden tyyppien ulkopuolelle ja ajatella, että sinä et ole yksi heistä.
Näistä tyypeistähän saa monesti sellaisen vaikutelman, että he ovat superlahjakkaita, suorastaan yli-ihmisiä, vähintäänkin neroja. Sellaisia, joiden kanssa ei tee mieli lähteä skabaamaan lääketieteellisen opiskelupaikoista. Ne vaan on niin hyviä, ei mulla ole mitään saumaa…
Yleinen harhaluulo on, että vain nämä tyypit voivat päästä lääketieteelliseen. Ne hyvät. Ne, jotka osaa. Joille kaikki on helppoa… eli en minä. Mutta!
What if I told you : ei se ihan niin mene.
Lääketieteellisen pääsykokeen läpäisseiden tarinoista voi oppia, että heidän menestyksensä on monen oikeanlaisen ja oikein kootun osatekijän summa. Vähän niin kuin BODYPUMP-treeni. Tai Applen i-laite. McDonaldsin majoneesi. Paranoid-kitarariffi. Se vain toimii! Mielikuva yli-ihmisistä ja neroista paljastuu valheelliseksi.
Ei, menestys lääketieteen pääsykokeessa ei perustu pelkästään synnynnäiseen lahjakkuuteen. Ei myöskään yksin armottomaan ahkeruuteen. Kaikki tiet eivät vie menestykseen, ja toisilla tie on mutkaisempi kuin toisilla.
Itsestäänselvää sanahelinää ehkä, mutta omalla matkalla on todella tärkeää tunnistaa omat vahvuusalueet ja heikkoudet ja etsiä sopivat keinot niiden kehittämiseen.
Opiskelu on tasohyppelypeli
Monen lääketieteelliseen pyrkivän pääsykoeopiskelua häiritsee ajatus: ”Entä jos en ole tarpeeksi hyvä lääkikseen?”
Haki sitten kuinka monetta kertaa tahansa, epäilys omista kyvyistä saattaa päästä sabotoimaan mieltä. Tämä on ajatus, joka tulisi ihan ensimmäiseksi karsia pois, sillä se on täysin hyödytön, jopa haitallinen.
”Hyvän” ja ”huonon” määritelmä on oikeasti keinotekoinen. Jos alat määritellä millainen on ”hyvä” ja millainen on ”huono”, huomaat, että rima on koko ajan nostettavissa tai laskettavissa. Aina voi osata enemmän ja paremmin.
Sillä on ihan oikeasti valtavasti väliä, miten asennoidut itseesi, omaan oppimiseesi ja pääsykokeeseen.
Aina ongelma ei ole niinkään asioiden osaamattomuudessa vaan niinkin pienessä asiassa kuin itseluottamuksen puutteessa. Se voi aiheuttaa yllättävän paljon vahinkoa, kun opiskelija tekee tahtomattaan negatiivisesta “mä en oo tarpeeksi hyvä” -ajatuksestaan totta.
Lääketieteellisessä pääsykokeessa ei mitata pelkästään sitä, kuinka hyvin osaat biologiaa, fysiikka ja kemiaa, vaan myös sitä, pystytkö pitämään pään kylmänä paineen alla ja luotatko itseesi.
Toimivinta ja kehittävintä omassa opiskelussa olisikin ajatella, että on olemassa eri osaamisen tasoja, ei absoluuttista hyvää tai huonoa. Tasolta toiselle siirtyminen on myös koettava mahdolliseksi.
Näin ollen: opiskeleminen on tasohyppelypeliä.
Liian tyhmä lääkikseen?
Lukeminen ja laskeminen ovat lääketieteelliseen pääsykokeeseen opiskelussa välttämättömiä, mutta ne eivät yksin riitä. Se miten lukee ja laskee on yhtä tärkeää kuin se mitä lukee ja laskee. Lisäksi oma asenne ja ajattelu vaikuttavat.
Oikeilla mielen työkaluilla ja opiskelutekniikalla voi saada ihmeitä aikaan omassa oppimisessa. Niiden avulla voi siirtyä korkeammalle osaamisen tasolle. On myös tärkeä tiedostaa, että toisilla tasoilla on viivyttävä pidempään kuin toisilla. Oppiminen on yksilöllistä ja ottaa aikansa.
On suuri virhe tuomita itsensä ”liian tyhmäksi lääkikseen”, jos tuntuu siltä, etteivät omat tulokset riitä.
Sen sijaan pitäisi miettiä: Mikä hankaa vastaan? Mikä aiheuttaa jämähtämisen tietylle tasolle, joka on liian alhaalla lääketieteelliseen pääsemiseksi? Liian vähäinen lukeminen? Toimimaton opiskelutekniikka? Huono asenne? Epäonnistumisen pelko? Vertaistuen puute? Jokin muu?
On lähdettävä liikkeelle optimismista: kuka tahansa voi oppia mitä tahansa, jos vain tahtoo ja yrittää. Jokaisella on aina parantamisen varaa. Täytyy vain uskaltaa haastaa itsensä ja uskoa omiin kykyihinsä.
Tällaiset tyypit pääsevät lääkikseen.
Tämä on johdanto Lääkisvalmennuksen tuleville postauksille. Stay tuned!
Artikkeliuva: Right Angles/Self Portrait, AllieKF, CC BY-SA 2.0
Kuva: Littmann, Katrin Morenz, CC BY-SA 2.0
